Niitto

Niitto ylläpitää alueiden avoimuutta, lisää valoa ja vähentää ravinteisuuutta, mistä useimmat perinnemaisemalajit hyötyvät. Usein niiton myötä jo hävinneetkin kasvit tulevat uudestaan esiin, kun maan siemenpankin lajit itävät ja menestyvät olosuhteiden parannuttua. Myös lukuisat hyönteiset, kuten päiväperhoset, mesipistiäiset ja kovakuoriaiset viihtyvät niitetyillä niityillä, joissa mesikasvit kukoistavat. Niitto on paras hoitokeino myös entisille avoimille niittoniityille, sekä entisille perinnemaisemalaitumille joille ei laidunnusta järjesty.

Rehevät niityt niitetään useammin

Niitto tehdään yleensä kerran kesässä, mutta rehevillä alueilla voi niittää 2 – 3 kertaakin. Hyönteislajiston kannalta on edullisinta, että niitto tehdään jättämällä vuosittain osa alueesta niittämättä. Kuivilla karuilla kalliokedoilla voi riittää niitto joka toinen vuosi.

Niittoheinät korjataan aina huolellisesti pois ja yritetään hyötykäyttää joko rehuna, kuivikkeena tai kompostoinnin jälkeen ravinteena. Jos niitettyä kasvillisuutta ei ole mahdollista hyödyntää tai kuljettaa pois, se poltetaan niityn ulkopuolella tai muussa kasvillisuudeltaan vaatimattomassa kohdassa, riittävän etäällä vesistöstä. Perinteinen jo harvinaistunut menetelmä on niittämällä hoidettujen alueiden jälkilaidunnus, joka edistää monipuolisen kehittymistä. Esimerkiksi Saaristomeren kansallispuistossa jälkilaidunnus kuuluu mm. Berghamnin saariston niittyjen hoitoon.

Paras niittoajankohta on kasvien kukinnan ja siementen tuleentumisen jälkeen heinäkuun puolivälissä – elokuun alussa. Peruskunnostettavat rehevät niityt, kuten peltona tai lannoitettuna nurmilaitumena olleet, on hyvä niittää ensimmäisen kerran jo kesäkuun lopulla ennen haittakasvien siementämistä. Niitto voidaan resurssien riittäessä uusia osalla tai koko niittoalalla kuukautta myöhemmin. Näin toimien niitylle vuosien aikana kertyneitä ravinteita saadaan poistettua tehokkaasti.

Niittokoneella pääsee helpommalla

Tasaisille kivettömille alueille sopii koneellinen niitto ja heinänkorjuu. Esimerkiksi traktoriniitto on mahdollista laajoilla niityillä, kuten kovapohjaisilla rantaniityillä. Niittojätteen poiskorjuu sujuu haravakoneella tai paalaamalla niistä vanhantyylisiä pikkupaaleja. Etenkin jyrkille rinteille sopivat kevyet työnnettävät tai itsevetävät niittokoneet, sen sijaan pienillä ja puustoisilla tai kivisillä kohteilla raivaussaha ja viikate ovat parhaita välineitä. Ja niittojätteen korjuu sujuu haravoiden, joten työläänä ja hitaana hoitotapana kannattaakin pohtia tarkkaan maastoltaan haastavien kohteiden ottoa niittoon. Silti perinteitä ylläpitävää niittohoitoa itsevetävän niittokoneen ja talkoolaisten sinnikkäällä avustuksella on tehty jo yli kymmenen vuotta yhdistyksen omilla niittokohteilla Someron Rekijokilaaksossa.