Hakamaat

Hakamaat eli haat ovat harvapuustoisia laitumia, joilla niittykasvillisuus on selvästi vallitsevampaa kuin metsäkasvillisuus. Edustavilla kohteilla puuryhmät sekä niittylaikut vuorottelevat. Puusto on eri-ikäistä, yleensä lehtipuuvaltaista tai sekapuustoista. Arvokkaimmilla hakamailla on järeitä lahopuita ja valossa kasvaneita, maisemallisesti kauniita, alas asti vahvaoksaisia puita. Pensaskerros lähes puuttuu, katajaa lukuun ottamatta.

Hakamailla ei ole omaa lajistoa, vaan niillä esiintyy sekä niittyjen että metsien lajeja. Lajistoon vaikuttavat mm. kosteus, ravinteisuus, sijainti, sekä vallitseva puusto. Parhaimmillaan kasvillisuus on samantapaista kuin niityillä, mutta usein se on nykyään tuoreiden heinävaltaisten niittyjen ja metsäkasvillisuuden mosaiikkia. Hakamailla esiintyy myös puoliavoimeen ympäristöön sopeutuneita sienilajeja, jotka vaativat lämpöä eivätkä kasva sulkeutuneessa metsässä. Lahopuilla elää runsaasti kääpiä. Myös uhanalainen valkoselkätikka viihtyy vanhoilla koivua kasvavilla lehtipuuhakamailla.

Valtapuustoltaan erilaiset hakamaat ovat painottuneet eri puolille Suomea. Suuresti harvinaistuneita koivuhakoja on eniten jäjellä keskisessä Suomessa ja kaskikierron muovaamia harmaaleppähakoja itäisessä Suomessa. Pohjanlahden ja lounaisen saariston rantalaitumiin liittyy leppävaltaisia kosteapohjaisia hakoja.

Tammi- ja saarnivaltaiset jalopuuhaat esiintyvät sen sijaan yksinomaan Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa, ja ovat hyvin harvinaisia ja pienialaisia. Jalopuut tarjoavat elinympäristön monille epifyyttisammalille ja -jäkälille, kääville, sekä hyönteisille. Etenkin kalkkivaikutteisilla alueilla on monipuolinen eliölajisto. Tammihakamailta on löydetty myös uhanalaisia hakamaiden sienilajeja.