Lehdesniityt

Lehdesniityt olivat vanhakantaisen maanviljelyksen aikaan niittyjen jälkeen tärkein karjan rehun tuottaja. Lehdesniittyjen perinteinen hoito käsitti kevätsiivouksen, heinänteon, lehdestyksen ja (jälki)laidunnuksen. Niiltä on haettu myös polttopuuta ja kerätty pähkinöitä.

Lehdesniityillä tunnusomaisena piirteenä ovat latvomisen vuoksi monihaaraiset puut. Puita latvottiin eli lehdestettiin, kun karjalle kerättiin lehtikerppuja talvirehuksi. Erityisesti lampaita ruokittiin lehdeksillä: yhtä lammasta kohti katsottiin tarvittavan noin 100 kerppua talveksi. Lehdekset tehtiin heti niiton jälkeen heinäkuun lopulla.

Lehdestämisessä puun latva katkotaan siten, että yksirunkoinen puu kasvattaa monihaaraisen latvuksen. Hoidetulla lehdesniityllä lehdestämistä toistetaan säännöllisesti samalta korkeudelta, jolloin puun latvus säilyy ohutoksaisena ja runsashaaraisena päärungon paksuuntumisesta huolimatta. Lehdesniitylle on yleensä jätetty kasvamaan pääasiassa vain lehdestykseen soveltuvia puulajeja. Yleisimpiä lehdesniittyjen lehdestettyjä puita ovat olleet lepät, koivut, pihlaja, haapa ja raita, Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla myös jalopuut kuten saarni. Lehdesniityillä esiintyy Ahvenanmaalla yleisesti myös pähkinäpensaita, mutta niitä ei latvottu.

Nykyään lehdestysperinnettä ylläpidetään lähinnä Saaristomeren kansallispuistossa.