Rantaniityt

Merenrantaniityt

Merenrantaniitty on kasvillisuudeltaan avoin ja usein matalakasvuinen, heinä- ja ruohovaltainen, lähes puuton ja pensaaton luontotyyppiryhmä, joka koostuu aina useasta vyöhykkeisestä tai mosaiikkimaisesta luontotyypistä. Merenrantaniityt sijaitsevat alimman ja ylimmän vesirajan välisessä vyöhykkeessä. Ne kehittyvät merenrannoille, joilla maa-aines on ainakin osaksi hienorakeista hieta-, hiesu- tai savimaata. Merenrantaniittyjen kasvipeite on yhtenäinen eikä aukkoinen kuten kivikko- ja lohkareikkorannoilla. Rantavoimat (meriveden korkeusvaihtelut, aallot, liikkuvat jäät) pitävät rantaniittyjä avoimina luonnontilaisilla rannoilla. Rannan kaltevuus vaikuttaa niityn leveyteen: mitä loivempi ranta, sitä leveämpi on rantaniitty.

Merenrantaniittyjen kasvillisuudelle on ominaista rantaviivan suuntainen vyöhykkeisyys, joka heijastaa kullakin vyöhykkeellä esiintyvien lajien suhdetta ympäristötekijöihin. Meriveden korkeus, maaperän laatu sekä suolaisuuden ja kosteuden vaihtelut ovat tärkeitä vyöhykkeisyyttä määrääviä tekijöitä. Samanlaisilla kasvupaikoilla tietyllä korkeusvyöhykkeellä esiintyvät kasviyhdyskunnat ovat samankaltaisia. Jyrkillä ja avoimilla rannoilla vyöhykkeet ovat kapeampia ja heikommin kehittyneitä kuin laakeilla suojaisilla rannoilla. Vyöhykkeiden sisälläkin voidaan erottaa pientopografian mukaan vaihtelevaa kasvustomosaiikkia.
Merenrantaniittyjen kasvillisuus muuttuu koko ajan myös maankohoamisesta aiheutuvan ympäristötekijöiden jatkuvan muutoksen takia. Uutta maata paljastuu merestä jatkuvasti, ja kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät alemmaksi.

Joen- ja järvenrantaniityt

Myös joenvarsilla ja järvenrannoilla esiintyy laakeilla, hienoaineksisilla rannoilla vyöhykkeisiä rantaniittyjä. Kasvillisuus muodostaa rannan suuntaisia vyöhykkeitä korkeuden, suojaisuuden ja maaperän mukaan. Vyöhykkeet ovat jokien varsilla melko kapeita, kun taas järvien rannoilla ne voivat olla laajoja, riippuen mm. rannan kaltevuudesta ja tulvan voimakkuudesta. Niityn edustavudesta kertovat laajuus, kasvillisuuden vyöhykkeisyys sekä matalien, monilajisten kasviyhdyskuntien esiintyminen.

Järvenrantaniittyjä niitettiin aiemmin koko maassa. Niittyalan lisäämiseksi järvien pintaa laskettiin ja rantoja kuivatettiin. Myös jokivarsien niityt olivat haluttuja. Niiton lisäksi perinteiseen maankäyttöön kuului karjan jälkilaidunnus. Laiduntaminen lisäsi myös kasvukauden pituutta rantaniityllä.